Blogilistaus!

Viime yönä näin jännittävää unta. Lähdettiin äitin kanssa Kreikkaan ja perustettiin sinne hotelli. Tarkoitus oli vain mennä viikon vierailulle, mutta toisin kävi. Heräsin kun yritin järjestää jollekin pienelle perheelle neljättä sänkyä niiden huoneeseen. Mielenkiintoista...

Noh, tämän merkinnän syvempi tarkoitus oli kertoa että perustin Blogilistan, jonka tarkoitus olisi listata suomalaisia Bloggerin blogeja. Itselleni on ainakin tuhottoman vaikeaa löytää mitään bloggerin blogeja koskaan, joten tämä toivottavasti auttaa asiaa! Käykää siis kurkkaamassa ja ilmoittamassa oma bloginne listalle.

Ei muuta tällä kertaa, hyvää syyspäivää!

Harha-askelia ja Liebster Awardeja

En ole kamalasti pelannut elämässäni mitään pelikonsoleita. Tai olen jonkun verran, mutten voi sanoa olevani mikään pelinörtti. Mutta tiedättekö sen tunteen kun pelatessa olet skipannut jonkun videon tai jonkun tyypin kertomuksen ja jatkanut eteenpäin.. Ja sitten juokset ympyrää etkä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tai minne pitäisi mennä. Se on monelle hyvin samaistuttava tunne, uskoisin.

Joskus sitä tuntee eksyneensä. Ei oikein tiedä mihin on menossa ja miksi, vai onko kenties menossa yhtään mihinkään! Vai juokseeko sitä pää kolmantena jalkana väärään suuntaan ja sen tajutessaan, joutuu ottamaan askeleen taaksepäin. Tämä on myös aika yleistä elämässä, eikä sitä pidä säikähtää. Kaikki me juostaan välillä väärään suuntaan, eksytään ja seurataan jälkiä takaisinpäin.

Elämässä on hyvä olla jokin päämäärä mihin jatkuvasti pyrkii, vaikkei sitä niin jatkuvasti ajattelisikaan. Harha-askelia voi ottaa, mutta on helpompi huomata eksyneensä jos tietää missä pitäisi olla muttei ole. Mä en tiedä missä mun pitäisi tällä hetkellä olla.. Tai ehkä mun kuuluu olla juuri tässä ja nyt. Ehkä kaikella on jokin suurempi tarkoitus ja ehkä jokin kohtalon tapainen ohjailee meitä oikeaan suuntaan.

Nyt otan sen askeleen taaksepäin. Hengittelen hetken ja otan sitten uuden askeleen, toivoen että otan sen oikeaan suuntaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Noniin sitten toiseen asiaan. Sini Sinin leffablogista palkitsi blogiani viime viikolla Liebster blog awardilla, mikä tuntuu huisin kivalta! Olen ollut tuhottoman hiljainen blogini kanssa viime kuukaudet ja tämä todella antoi uutta potkua kirjoittamiseen. Kiitos siis Sinille!

Säännöt kyseisen awardin saamiseen ja sen edelleen lähettämiseen menevät näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse

 
Loppuun keksin jokusen blogin, keille tämän awardin annan eteenpäin mutta nyt Sinin kysymyksiin!

1. Kuinka usein katsot elokuvia?
Liian harvoin! Oikeasti. On niin järjettömän paljon leffoja mitä pitäisi nähdä ja nyt on teattereihinkin tullut sellaisia leffoja mitä mielettömästi halusin nähdä.. ja ne menivät ohi! Pan? Odotin sitä vuoden. Ja se meni ohi. Crimson Peak? Joo, meni ohi sekin. Joku potkaiskaa mua, kiitos!

2. Käytätkö mitään suoratoistopalvelinta (netflix, elisa viihde, viaplay..)? Jos käytät, niin miksi juuri sitä?
Käytän Netflixiä lähinnä sarjojen takia, mutta toisinaan katson sieltä muitakin. HBO Nordic on käytössä yleensä keväisin, jolloin tulee uudet kaudet Game of Thronesia ja Viikinkejä ja.. no Black Sailsistä en tiedä koska seuraava kausi tulee. Toivottavasti keväällä?

3. Mitä muita harrastuksia sinulta löytyy elokuvaharrastuksen lisäksi?
Foorumiroolipelaan, käyn salilla ja uimassa (paitsi tässä kuussa, köh!) ja lenkillä, leivon herkkuja (voi varmaan laskea harrastukseksi), unelmoin ja teen suunnitelmia, matkustan (liian harvoin sitäkin, yhyy), piirtelen aina silloin tällöin.. Kirjoittelen paria blogia? Ah ja no valokuvailen, mutta että harrastus ihan? Mjaa.. Ehkä ensi keväänä!

4. Annatko painoarvoa Oscareille tai muille alan palkinnoille?
Olen Oscar-kukkuja. Valvon ne yöt kahvipannullisen kera ja olen superinnoissani. Helmikuun loppu innostaa muutenkin, koska teatterit täyttyvät loistoleffoista! Ja mitä tulee muihin leffapalkintoihin niin toivoisin syvästi että olisin enemmän hereillä niistä.. Mutta aina ne lujahtaa ohi jostain ja kuulen vasta jälkikäteen että juu semmoinen oli! Help me?

5. Kenen pitäisi olla seuraava James Bond?
No öö.. Joku ihan total random guy jostain Britannian pikkukylästä. Musta olis hienoa jos jengi arvailisi seuraavaa Bondia ja kun seuraava sitten tulisikin, olisi se joku total random. Ja kelatkaa kun se vetäisikin roolinsa ihan tajuttoman hyvin! Eikö ois hienoa, häh?

6. Jos joulupukki toisi sinulle varmuudella 3 elokuvaa, mitkä ne olisi?
Only Lovers Left Alive puuttuu edelleen leffahyllystä ja itken verta joka kerta kun ajattelenkin asiaa. Joten se on ehdoton yksi! Toinen voisi olla joku.. No, pakko sanoa että Hobitin vikan osan extended edition tosin jos se ei ole mulla hyllyssä jo kauan ennen joulua niin itken vähän lisää verta. Kolmas voisi olla joku näistä uusista mitä en nähnyt.. Vaikka se Pan tai Crimson Peak. Tai kolmas leffa voisi olla joku siisti yllättäjä! Joku leffa, joka osoittautuu ihan super hyväksi vaikka epäilin. Vähän niinkuin kävi 127 tuntia-leffan kanssa.

7. Keitä elokuva-alan tekijöitä (näyttelijät, ohjaajat.. yms.) olet tavannut ihan livenä?
Richard Taylorin. Se tyyppi, joka on päävastuussa Sormusten Herran ja Hobitin ja Narnian ja Zorron legendan ja ties minkä kaikkien lavasteista tai rekvistä tai puvuista.. tai kaikista niistä! Seisoin sen tiellä kun se yritti mennä kahvitauolle. Kelatkaa sitä.

8. Elokuvajuliste, joka tulee ihan ekana mieleen?
Hätäännyin ja vilkaiin seinille, mutten nähnyt niissä yhtään! Joten luultavasti mielessä kävi joku Sormuksen Ritarit, koska se posteri on pinttynyt alitajuntaani. Eikä ketään varmaan yllätä se.

9. Ihmissudet vai vampyyrit? Miksi?
Ihmissudet! Ehdottomasti. Vampyyrit on vähän tylsiä, mutta ihmissusien sielunelämää on kiva pohtia ja tutkailla.

10. Dean vai Sam Winchester? Miksi?
Myönnän. Googlasin. Sanon Dean koska en tykännyt Samin tukasta. 

11. Syltty vai Arska? Miksi?
Syltty koska Rocky! Arska vaan jatkaa takaisin tulemista mut hei Syltty vs. Apollo! Nojoo Rocky on toiminut motivaattorina ja on mulla sen julistekin seinällä.. Tai olisi jos nyt olisi, mutta se matkasi Kouvolaan joten laitan sen siellä seinälle. 


Nyt keksin ensin uudet kysymykset ennen kuin keksin keille kaikille suon tämän awardin. 

1. Mitä luulet, miksi näitä kysymyksiä pitää keksiä juuri yksitoista kappaletta?
2. Kun tunnet olevasi eksyksissä, miten löydät takaisin? Vai käännytkö takaisin vai jatkatko eksymisestä huolimatta?
3. Mikä oli lapsuutesi kovin lastenohjelma?
4. Mistä löydät motivaatiota silloin kun olet kadottanut sen?
5. Mikä on suurin unelmasi tai tavoitteesi?
6. Kuka fiktiivinen hahmo on vaikuttanut tavalla tai toisella elämääsi? Miten? Miksi?
7. Jos joku maksaisi sulle tatuoinnin, millaisen ottaisit ja miksi ja mihin?
8. Huumorilla ihmiset; jos matkustaisit Australiaan, kuinka kauan uskoisit selviäväsi siellä ottaen huomioon että kaikki siellä yrittää myrkyttää tai syödä sut?
9. Koti vai rikkaudet?
10. Mikä asia hymyilyttää tänään?
11. Paras höttösarja mitä tulee telkkarista tällä hetkellä? (Päivä ja kellonaika mukaan, terveisin allekirjoittanut...)  
    

Ja tämä Liebster Blog Award jatkaa matkaansa seuraaville blogeille:
Taivaanrannan laitamille
Fotoristi
Maailmanloppua treenaillessa 
Better Life Choices
Hopeakettu
Routa roolipelaa

Olisihan noita muitakin mutta he ovat awardinsa jo saaneet.

Siinä toivossa että se hämmentyy ja hymyilee takaisin

Mä olen sellainen ihminen että iloiset ja onnelliset ihmiset tekee mut iloiseksi ja onnelliseksi. Mä pyrin joko alitajuisesti tai tiedostaen kokoajan siihen että voisin omilla pienillä teoillani tehdä ympärilläni olevista ihmisistä iloisempia. Musta kivointa on se kun saan ihmisen hymyilemään. Se on joka kerta kuin pieni joulu jos tiedän auttaneeni jonkun päivää paremmaksi omilla, ehkä pienilläkin teoilla. Monet ovat ihmetelleet miksi, mutta se on vähän kuin kahden kauppaa; kun muut ovat iloisia, mäkin olen iloinen. Ja sitten jos en voi auttaa, se saa minut turhautuneeksi ja voimaan pahoin. Ja kukapa nyt ei haluaisi olla onnellinen?
Mä toivon että kaikki ajattelisivat tämän suuntaisesti jos eivät ihan näin, koska miettikääpä millaisessa maailmassa me elettäisiin jos jokainen yrittäisi tehdä sen vieressä seisovan ihmisen iloiseksi? Ei olisi sotia, ei olisi puukkotappeluita, ei koulukiusattaisi ja.. no ihmiset olisivat iloisia. Uskon että tälläisiä paikkoja on jossain maailman kolkassa ja sinun on turha sanoa että olen väärässä, ellet ole käynyt jokaisessa maailman kolkassa. Jossain on yhteisöjä, joissa kaikki ovat vain pienine tekoineen iloisia.

Kun maailma ympärillä voi pahoin, tunnen ahdistuvani. En kuitenkaan lannistu, koska eilen hymyilin vastaan tulevalle vanhalle miehelle ja hän hymyili takaisin. Emme tunteneet toisiamme, olen asunut tällä paikkakunnalla alle viikon, mutta silti hymyilimme. Mulle tuli siitä hyvä mieli ja uskon että sille vanhuksellekin tuli hyvä mieli siitä. Varmasti se hämmentyi siitä että joku random tyttö hymyili sille, mutta niin hämmennyin minäkin! Harvoin siihen hymyyn kuitenkaan vastataan.
Kaupan kassat ovat täällä outoja, koska he ovat iloisia ja puhuvat lapsuudensa lempiherkusta randomin asiakkaan kanssa. Merkkarit tosiaan olivat isompia kun oltiin pieniä. Kun pyydän neuvoa kaupan henkilökunnalta, he etsivät samantien oikean ihmisen auttamaan eikä minun tarvitse odottaa kuin ehkä puoli minuuttia. He puhuvat toisistaan etunimellä, vaikken minä tiedä kuka on Terhi. Terhi kuitenkin osoittautui ihmiseksi, joka auttoi minua iloisen asiakaspalvelijan tavoin.

Tällä hetkellä en pidä siitä mihin tämä maailma on menossa. En ymmärrä politiikkaa, enkä halua edes ymmärtää sitä koska vaikuttaa siltä että moinen ihmisten keksintö on tarkoitettu tekemään elämästä vaikeaa ja viemään pieneltä ihmiseltä sekin vähä mitä hänellä on. En myöskään pidä siitä että ihmiset tuomitaan sen perusteella mistä he ovat kotoisin ja minkä värisiä he ovat. Tai ovatko he miehiä vai naisia. Mielestäni ainoa ihmistyyppi, joka pitää tuomita, on lahko nimeltä "kusipäät" ja niitä on jokaisessa maailman kolkassa (paitsi niissä, joissa kaikki ovat onnellisia ja ajattelevat toistensa hyvinvointia).

Jos jonkin asian poistaisin maailmasta niin rahan. Miettikää kuinka paljon parempi maailma olisi jos kukaan ei koskaan olisi keksinyt rahaa? Elämää elettäisiin vaihtokaupan varassa. "Jos sä saat tämän veneen niin voinko mä muuttaa tohon kämppään?" "hmm... okei ensi kesänä olisi kiva ajella pitkin järveä, joten miksei!" ja diili syntynyt. Ilman rahaa ei olisi suuria stressinaiheita, kaikki saisivat tasa-arvoisempaa kohtelua ja maailma olisi taas parempi paikka.
"Jos sä saat mun kämpän niin voitko lennättää mut maailman toiselle puolelle tolla teidän lentokoneella?"
"Okei!"

Joku pitää mua nyt hyvin naiivina ja tyhmänä tyttönä, mitä varmaan olenkin. Musta on vaan typerää täyttää oma elämä negatiivisuudella ja levittää sitä muiden elämään. Tiedän ettei rahaa pysty poistamaan maailmasta eikä sotia saada koskaan täysin loppumaan, koska aina jossain on se yksi kusipää joka haluaa enemmän kuin tarvitsee. Mutta saan silti unelmoida maailmasta, jossa kaikki olisi iloisia. Ja tulen aina hymyilemään vastaantulijalle siinä toivossa että se hämmentyy siitä ja hymyilee takaisin. Se on kivaa.

Ja miettisin että onpa elämä hienoa

En ole hetkeen kirjoittanut tänne mitään. Olen taas päätynyt miettimään omaa elämääni, sitä mitä haluan siltä ja millainen ihminen olen. Syvällä siis mennään ja ollaan. Nythän on asiat niin että tällä hetkellä pääprioriteettini ei ole enää se mitä teen elämässä vaan missä olen. Joskus viisitoista vuotiaana menin sanomaan että haluan vittuun Suomesta. Se oli silloin teiniajan angstia, mutta näin kymmenen vuotta myöhemmin voin rehellisyyden nimissä sanoa että en ole ikinä halunnut enempää pois täältä kuin nyt. Ja se tunne vahvistuu kokoajan. En kuulu tänne. Olen pahoillani, mutta niin se vain on.

Lentolippu kauas maksaisi vähän päälle kuusi hunttia. Saisin working holiday visan, jonka avulla voisin pysyä poissa vuoden. Sen viisumin avulla ehkä löytäisin jonkun työpaikan, jolla olisi ihana pomo joka antaisi mun jäädä töihin ja auttaisi seuraavan viisumin hankinnassa. Saattaisin löytää oman pienen asunnon, jossa istua kököttäisin illat ja miettisin että onpa elämä hienoa. Saattaisin ehkä löytää vierelleni sen jonkun ihmisenkin, jonka kanssa voisin kököttää siellä kämpässä tai jossain toisessa kämpässä, ja miettiä että onpa elämä hienoa.

Olen alkanut miettimään että minun ei ehkä tarvitse tehdä elokuvia elääkseni, jotta olisin onnellinen. Se on edelleen se iso asia, mitä haluaisin pystyä joskus tekemään ja siihen tähtään. Ajan kanssa. Nyt olen taas herännyt ajattelemaan että.. Elokuvien tekemistä enemmän haluan olla onnellinen. Enkä usko löytäväni sitä onnea täältä, koska täällä tuntuu kokoajan siltä että happi loppuu eikä pysty hengittämään. Yritän pitää itseni kiireisenä, jotten pysähtyisi liikaa miettimään mutta sitten tulee tälläinen hiljainen päivä ja huomaan selailevani ulkomailta työpaikkoja ja lentolippujen hintoja. Nyt olisi melko pian lähdettävä ennen kuin joku suomalainen poliitikko keksii estää sen tavalla tai toisella.

En voi hengittää enkä olla onnellinen maassa, joka imee minusta voimat ja saa minut tukehtumaan. Yritin oikeasti. Yritin oppia rakastamaan tätä maata samalla tavalla kuin joskus pienenä. Yritin etsiä töitä Kouvolastakin, suunnittelin muuttavani pieneen kämppään Kuusankosken keskustaan. Ei onnistunut, koska milläs minä sen maksan jos töitä en löydä. Jotenkin saisin kuitenkin sen kuusi hunttia kasaan. Voisin lähteä ja elää onnellisena. Jossain muualla kuin täällä. Älkääkä ymmärtäkö väärin, tämä paikka on hyvä paikka asua. Se ei vain ole minua varten, vaikka se ehkä on sinua varten.

Nyt seuraava etappi on hoitaa tämä perkeleen TAMK pois päiväjärjestyksestä, koska sen jälkeen voin ottaa ja lähteä. Se jos jokin motivoi eteenpäin.

Tarvitsen vain vasaran

Mieleni alkaa rakoilemaan. Yritän nähdä huomiseen mutta näen siellä jotain, mitä en ennen nähnyt. Mahdollisuuden, joka samaan aikaan kutkuttaa mutta samaan aikaan pelottaa. Mitä jos kaikki mihin olen uskonut viimeiset kaksikymmentäviisi vuotta osoittautuukin niin murenevaksi että yksi asia voi romuttaa kaiken? Ja jos niin onko se väärin?

Jotkin asiat ovat kuitenkin varmoja. Haluan nauraa ja elää, olla oma itseni ja herätä uuteen aamuun tietäen että tämä päivä on jos ei muuta niin erilainen. Seikkailu kutsuu kokoajan ja vaikka nyt tuntuu että olen umpikujassa, näen ikäänkuin lasiseinän takana polkuja useamman kuin mille voisin kerralla astella. Tarvitsen vain vasaran, jolla rikkoa sen lasin joka estää minua etenemästä.

Olen huomannut että ajatus aikuisuudesta muuttaa muotoaan kokoajan. Voisinko olla onnellinen aikuinen vaikken välttämättä tekisikään sitä mihin olen käyttänyt arkista aikaani viimeiset vuodet? Kelpaisiko elämä paikallisen Siwan kassalla, kunhan saat asua niiden ihmisten kanssa kenen kanssa sinun kuuluukin elää?

Matka sinne ja takaisin opetti minulle yhden asian monien ohella; kohtalo on jotain, mikä on olemassa. Voit kieltää sen jos haluat, se ei ole minulta pois. Enkä sano että sinun pitäisi uskoa kohtaloon, mutta minä uskon. Se auttaa jaksamaan huomiseen vaikeimpinakin hetkinä. Jostakin syystä tunnen ottaneeni takapakkia ja näen sen lasiseinän itseni ja polkujen välissä, mutta ajattelemalla että.. ehkä tällä on joku suurempi syy miksi näin tällä hetkellä on.. Se vie huomiseen.

Mutta se että uskoo kohtaloon ei tarkoita että jäisi odottamaan että asiat tapahtuvat itsestään. Taistelen edelleen ja tulen tekemään töitä unelmieni eteen, mutta joskus sitä vain huomaa etteivät langat ole juuri nyt omissa käsissä ja silloin täytyy vain pysähtyä odottamaan. Hengittää hetki ja yrittää sitten uudestaan. Aikansa kuluksi voi vaikka pohtia niitä lasiseinän takana näkyviä polkuja jos ei muuta keksi.

Jos minulta nyt kysyttäisiin missä näen itseni kymmenen vuoden päästä, luultavasti vastaan jotain mikä ei kuitenkaan vastaa sitä missä todennäköisesti olen kymmenen vuoden päästä. Mutta olin sitten missä tahansa, toivon että olen siellä jossakin onnellinen ja iloinen. Ympärilläni on nauravia ja avoimia ihmisiä ja teen jotain, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä ja oikealta. Sama se kai on mitä teen ja missä teen ja kenen kanssa?

En halua olla kiroileva pyöräilijä

Kävin tuossa tois puol jokkee viime viikonloppuna ja tapasin yhtä kempoa, jonka vielä kempompi kissa tuijotti mua yöt. Se vaan istui vieressä ja tuijotti. Hieman ehkä creepyä, mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa kissalta? Se samainen otus myös pölli yhden mun korviksen eikä palauttanut sitä, joten se jäi sitten Turkuun. Jälleen kerran; kissat.

Turussa käytiin katsomassa tuo uusi Avengers, mikä oli aika jees. Sitten istuttiin ja lahnattiin loppuilta, katsoen jotain hassuja ohjelmia telkkarista. Lauantaina tehtiin yllättäen tortillaipizzoja ja niiden kylkiäiseksi nomnom-rockyroadeja. Sitten pelattiin Lord of the Rings-legopeliä, mikä oli kauhijan jännää! Samaa tehtiin myös seuraavana päivänä, mikä oli vielä jännempää koska hämähäkkejä ja Mordor, iiks!

Noh bussissa istuessani sitten ajattelin että voisin listata joskus blogiin asioita mitä en ikinä missään tapauksessa haluaisi olla. Tämä ajatus tuli siitä kun joku pyöräilijä-dude joutui pysähtymään bussin tieltä ja huomasin sen duden kiroavan sitä selkeällä suomenkielellä. Siinä sitten pohdin että kuinkahan kamala elämä sulla on jos kerran pysähtymisen takia kiroat niin että sen tajuaa bussin ikkunoidenkin läpi. Sitten tosiaan ajattelin että joo-o, tuollainen ihminen en ainakaan koskaan halua olla. Hyvä ajatus, eikö?

Joku toinenkin ajatus oli jo siitä millainen en ainakaan halua olla, mutten kuollaksenikaan muista sitä juuri nyt. Hmm.. Noh, eilen tein kuitenkin superhyvää kanasalaattia! Jos jaksaisin, jakaisin teille ohjeet siitä mutta nyt en jaksa. Ehkä joskus jaksan, jää nähtäväksi! Eilen kävin myös koululla opparista puhumassa ja ilmeisesti mulla menee nyt ihan hyvin sen kanssa. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla sellainen "oma Anneli", joka on aina positiivisella mielellä ja sanoo että tosi hyvä vaikka olisit vain copypastennut asioita seminaarista.

Eilen tapahtui myös kolmas asia, jonka haluan jakaa kaikelle kansalle! Kuvaa en näistä viitsi ottaa, koska hyi helevetti, mutta kuitenkin! Mulla oli kahdeksan korvakorua siten että toisessa korvassa oli kolme ja toisessa viisi. Noh, nyt toisessa on enää yksi ja toisessa kolme. Yksi reikä meni umpeen tulehduksen kautta ja nuo kolme muuta sitten muodostivat itseensä sellaiset ällöttävät "patit" jotka eivät sinänsä olleet kipeitä mutta sen verran ällöttäviä että päätin lopettaa tämän kahdeksan korviksen elämän. Kävin tänään apteekissa ostamassa teepuuöljyä (tai jotain), jonka luin ehkä auttavan näihin patteihin. Toivotaan että häviävät koska hui heleeevetti.

Joku asia oli vielä mikä piti tähän merkintään up-- Ah! Syötin tänään kissoille ekaa kertaa pakasteseitiä ja voi kuinka maistui! Yllätyin kuinka Nikkikin suostui syömään sitä vaikka onkin melkoisen nirso otus kaikin puolin. Tai oli vielä viime syksynä, nykyään se on outo ja iso ja syö nähtävästi melkein mitä vaan. Neljä kuukautta "mummolassa" teki nähtävästi tehtävänsä, hmm..

No eipä tässä muuta! Tämän merkinnän pointti oli se etten halua olla kiroileva pyöräilijä. So far so good, I think...

Minä päätin kulkea ylväästi ja pystyssä päin

Noniin nyt on tukka kynitty eikä se näytä enää "vanhalta, kulahtaneelta tiskirätiltä" kuten sitä tuossa taannoin kuvailin. Kävelin sitten kampaajalle ja ilmoitin että haluan eroon kuolleista, kuivista latvoista ja siksi nyt vedetään lyhyeksi. Näytin yhden refekuvankin ja oli ihanaa kuinka kampaaja oli ihan mukana hommassa! Joskus olen kuullut kampaajan kysyneen kysymyksen "oletko nyt ihan varma?" Ja se on kuulkaas maailman huonoin kysymys tuollaisessa paikassa, jossa on jostain elämää suuremmasta asiasta kyse.

Noh sain hienon tukan, elin juurikasvun kanssa hetken aikaa ja meinasi kuulkaas aivot jäätyä siinä kun kävelin pitkin kaupunkia ja metsästin yhtä eksynyttä hobittia pitkin Itsenäisyydenkatua. Illalla sitten värjäilin tukkaa sellaiseksi vaaleanruskeaksi, jonka värinen tuo oikea värinkin tuntuisi olevan. Ihme kyllä löysin kaupan hyllyltä juuri oikeansävyisen putelin, mutta punaista jäi värjäämisestä huolimatta tukan sekaan joten lopputulos oli vähintäänkin.. hassu!
Tajusin muuten myös miksi kissat kehrää kun niitä silittää; se tuntuu aika kivalta. Vetäkääpä lyhyt tukka ja silittäkää vaikkapa niskaanne niin hoksaatte! Tämä oli suurimpia neronleimautuksia eilen! Hah!

Tänään kävin myös pitkästä aikaa koululla pööpöilemässä ja seuraavan kerran pitäisi sinne päin juosta tuossa maanantaina opparin merkeissä. Niille, jotka eivät tiedä, niin kirjoitan siis oppariani lapsen ohjaamisesta ja kohtaamisesta elokuvatuotannoissa. Ihan mielenkiintoinen aihe, mutta tutkimuksia on tehty aivan turkasen vähän! Luen siis tällä hetkellä näitä "kehu lastasi"-kasvatusoppaita, jotka tuntuvat välillä siltä kuin joku yrittäisi tunkea kaurapuuroa korvasta sisään. Niin itsestäänselviä asioita, mutta noh.. Ainakin on lähteitä opparia varten!

Jottei tämä menisi nyt ihan liirumlaarumiksi koko merkintä niin on pakko kertoa myös se kuinka mietin tänään miksi ihmisten on vain pakko puuttua toisten asioihin? Varsinkin Facebookissa. Miksi oi miksi aina on pädettävä jos luulee tietävänsä paremmin kuin joku toinen? Miksi se mielipide on aina annettava? Miksi, miksi, miksi?
Toinen asia mitä tänään pohdin on se että onko joillain ihmisillä oikeasti niin täydellinen elämä että kaikki mitä ne sanoo, särähtää korvaan ja nousee epäusko siitä puhuuko kyseinen ihminen totta vai ei? Onko jotkut vaan oikeasti toisia parempia kaikessa ilman että sille voi yhtään mitään?
Kolmas asia mitä mietin niin se että miten tuolla sosiaalisessa mediassa olisi tarkoitus reagoida näihin ihmisiin.. joiden kanssa et puhu ehkä kymmeneen vuoteen.. Ja sitten ne kommentoi jotain.. etkä tajua mitä ne kommentoi? Sillee.. Pitäisikö mun nyt tietää tämä juttu? Onko tämä joku inside-läppä jonka olen unohtanut kymmenessä vuodessa? Pitäisikö mun tykätä kommentista, kommentoida siihen.. kysyä mitä hittoa? Jännittävää.

Ja mä kaadoin kaikki salmiakit pöydälle

Ei himpura etten paremmin sano! Loin viime vuonna tosi kivan blogin ja sitten se kuivui kasaan, koska jotenkin tein siitä liian.. tiettyyn suuntaan tähtäävän eikä se oikein antanut tilaa suunnanmuutoksille. Tai ei se oikeastaan kuivunut kasaan, sain vain itselleni aikaiseksi vuosituhannen blockin joten päätin sitten.. perustaa taas uuden blogin (hitto se rimmas). Tällä kertaa sellaisen, johon voin hölistä mitä nyt ikinä mieleen tulee. Vähän päiväkirjatyyppisesti, mutta tuskin päivittäin tai tuskin edes viikottain! Tai oikeastaan vain silloin kun on jotain, mistä kirjoittaa. Sellaista tärkeäksi koettua, oli se sitten hyvässä tai pahassa.

Tälläisen kortin sain tänään Liettualaiselta Igorilta!

Joten jaarittelen varmaan kissoista, korteista, leffoista, Hobitista, Tabasta (you know), maailman vääryyksistä, asioista jotka nyppii, asioista jotka ei nypi, tv-sarjoista, musiikista, lenkkipolkuteatterista, uudesta tukasta, vanhoista rääsyistä, tatuoinneista, mitä tänään tein, mitä huomenna teen.. mitä söin tänään tai mitä syön huomenna tai hei tässä on hyvä resepti.. Ehkä itken vähän opparin tekemistä, toivottavasti tulevaisuudessa hihkun työharjoittelupaikkaa ja/tai töitä.

Ja tämmöisen sain Turusta saakka!

Vähän siis kaikkea ehkä tiedossa! Tai sitten ei. Varmaan tungen tännekin epämääräistä ajatuksen virtaa, josta luulen ettei kukaan tajua mitään ja olen tosi sniiki mutta oikeasti kaikki tajuaa ja oon vaan tyhmä. Ahhaahha! No mutta, tähän alkuun voisin sanoa myös että huomenna lähtee tukka! Ehkä postailen siitä sitten jotain koska siis miksi ei? Tällä hetkellä moinen tukan kuvajainen muistuttaa enempi vanhaa, kulahtanutta tiskirättiä kun edes etäisesti hiuskuontaloa. Toivottavasti huomisen jälkeen on asiat paremmalla tolalla edes tukan osalta!

Sen verran sanon kanssa että mulla on sylissä yksi pärisevä kissaotus ja toinen nukkuu tuossa viekussa. Söin juuri juustoista tomaattikeittoa ja ranskanleipää ja olo on nyt aika muikea! Ja siis kuka nyt ei söisi tomaattikeittoa ja ranskanleipää puoli yhdeltätoista illalla?