En halua olla kiroileva pyöräilijä

Kävin tuossa tois puol jokkee viime viikonloppuna ja tapasin yhtä kempoa, jonka vielä kempompi kissa tuijotti mua yöt. Se vaan istui vieressä ja tuijotti. Hieman ehkä creepyä, mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa kissalta? Se samainen otus myös pölli yhden mun korviksen eikä palauttanut sitä, joten se jäi sitten Turkuun. Jälleen kerran; kissat.

Turussa käytiin katsomassa tuo uusi Avengers, mikä oli aika jees. Sitten istuttiin ja lahnattiin loppuilta, katsoen jotain hassuja ohjelmia telkkarista. Lauantaina tehtiin yllättäen tortillaipizzoja ja niiden kylkiäiseksi nomnom-rockyroadeja. Sitten pelattiin Lord of the Rings-legopeliä, mikä oli kauhijan jännää! Samaa tehtiin myös seuraavana päivänä, mikä oli vielä jännempää koska hämähäkkejä ja Mordor, iiks!

Noh bussissa istuessani sitten ajattelin että voisin listata joskus blogiin asioita mitä en ikinä missään tapauksessa haluaisi olla. Tämä ajatus tuli siitä kun joku pyöräilijä-dude joutui pysähtymään bussin tieltä ja huomasin sen duden kiroavan sitä selkeällä suomenkielellä. Siinä sitten pohdin että kuinkahan kamala elämä sulla on jos kerran pysähtymisen takia kiroat niin että sen tajuaa bussin ikkunoidenkin läpi. Sitten tosiaan ajattelin että joo-o, tuollainen ihminen en ainakaan koskaan halua olla. Hyvä ajatus, eikö?

Joku toinenkin ajatus oli jo siitä millainen en ainakaan halua olla, mutten kuollaksenikaan muista sitä juuri nyt. Hmm.. Noh, eilen tein kuitenkin superhyvää kanasalaattia! Jos jaksaisin, jakaisin teille ohjeet siitä mutta nyt en jaksa. Ehkä joskus jaksan, jää nähtäväksi! Eilen kävin myös koululla opparista puhumassa ja ilmeisesti mulla menee nyt ihan hyvin sen kanssa. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla sellainen "oma Anneli", joka on aina positiivisella mielellä ja sanoo että tosi hyvä vaikka olisit vain copypastennut asioita seminaarista.

Eilen tapahtui myös kolmas asia, jonka haluan jakaa kaikelle kansalle! Kuvaa en näistä viitsi ottaa, koska hyi helevetti, mutta kuitenkin! Mulla oli kahdeksan korvakorua siten että toisessa korvassa oli kolme ja toisessa viisi. Noh, nyt toisessa on enää yksi ja toisessa kolme. Yksi reikä meni umpeen tulehduksen kautta ja nuo kolme muuta sitten muodostivat itseensä sellaiset ällöttävät "patit" jotka eivät sinänsä olleet kipeitä mutta sen verran ällöttäviä että päätin lopettaa tämän kahdeksan korviksen elämän. Kävin tänään apteekissa ostamassa teepuuöljyä (tai jotain), jonka luin ehkä auttavan näihin patteihin. Toivotaan että häviävät koska hui heleeevetti.

Joku asia oli vielä mikä piti tähän merkintään up-- Ah! Syötin tänään kissoille ekaa kertaa pakasteseitiä ja voi kuinka maistui! Yllätyin kuinka Nikkikin suostui syömään sitä vaikka onkin melkoisen nirso otus kaikin puolin. Tai oli vielä viime syksynä, nykyään se on outo ja iso ja syö nähtävästi melkein mitä vaan. Neljä kuukautta "mummolassa" teki nähtävästi tehtävänsä, hmm..

No eipä tässä muuta! Tämän merkinnän pointti oli se etten halua olla kiroileva pyöräilijä. So far so good, I think...